Edessäsi on ajalleen tyypillinen Siikajokivarren pientilan pihapiiri: asuinrakennus, navetta ja karjalato (jossa talli). Muut rakennukset, aitta, sauna ja halkoliiteri rantteineen olivat selkäsi takana, tien toisella puolen. Peltikatoilla ja muutamalla maalikerroksella tuunaamista lukuun ottamatta rakennukset ovat alkuperäisiä. Tämän kaltainen ”peruskartano” oli kaikilla periaatteessa sama, rakennusajankohdan mukaiset suuntaukset huomioiden.

LEHMÄ

Monen hyvän tuoja ja ylläpitäjä. (Tosin myös välillä ruoja ja ylläpidettävä….) Lehmään uskottiin ja siltä toivottiin. Pidettiinkö nimeä enteenä, kun lehmät usein ”ylinimettiin”; Kultaruusu, Onnen-tuoja, Omenankukka, Tähdikki, Lumikki, Sievikki, Lemmikki, Kaunikki… (Huomaa! Niillä oli n i m i !)

Entisajan lehmät (siis ennen näitä nykyisiä) olivat joko ”itäsuomalaisia”, ”länsisuomalaisia” tai ”lappilaisia”. Toisistaan ne erotti väristä. Itäsuomailainen oli punakirjava, valkoselkäinen ”kyyttö”, länsisuomalainen tasaisen ruskea, kaikissa sen sävyissä. Lappilainen oli pääsään-töisesti valkea, muutama tumma laikku, musta turpa, filmitähden silmäripset. Tässä navetassa niitä oli, aivan tyylipuhdasta lappilaista lukuun ottamatta kaikkia, yleis-nimityksellä ”maatiainen”.

Lehmä on laumaeläin, jonka laumaan valikoituu johtaja. Tästä johtajasta tuli ”kellokas”, joka kello kaulassa kalkattaen kulki aina lauman ensimmäisenä. Tuntien vuosien kokemuksella kujat ja tienmutkat syksyn äpäriköille, jotka saattoivat olla monenkin mutkan takana.

EMÄNTÄ

Mutta kuka ne kellokkaat ja niitten perässä kalkattelijat hoiti? Emäntä.

Ennen lypsykonetta miesväki pääsääntöisesti kävi navetassa ainoastaan avittamassa tuhdin puoleista vasikkaa maailmaan tai haalaamassa syysteuraaksi katsotun mullikan tai sian lahtipenkkiin.

Jokseenkin kaiken muun navetassa teki emäntä.

Siinä kodinhoidon, ruuanlaiton, lastenhoidon, pyykinpesun, kasvimaan rustaamisen sekä etenkin kesäisin muihin maatilan töihin osallistumisensa ohessa.

Rahaa emäntä teki siinä missä isäntäkin. MEIJERITILI oli merkittävä tili, jonka pääsääntöisesti teki taloon emäntä. Toki isäntä kantoi kortensa kekoon elikoitten syömisten turvaamisessa ( ja usein myös meijeritilin nostamisessa – mutta toki hän sahasi jäitä liiterin taakse sahanmuhakekoon maidon jäähdyttämiseksi kesäaikaan). Mutta emäntä oli se, joka riekkui samassa kytkyessä kuin elukatkin.

365 päivää vuodessa!

Rantsilassa on patsaat sekä isännälle, emännälle että lehmälle. Ehdotan emännän patsaalle kultausta.