Piippolan seudulla pysyvä asutus sai alkunsa 1500-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kun savolainen uudisasutus levisi laajemminkin Pohjois-Pohjanmaalle. Piippola kuului aluksi Saloisten seurakuntaan, ja vuodesta 1769 lähtien se oli osa Pulkkilan kappelia. Taloluvultaan Piippola oli pitkään koko pitäjän suurin kylä, mikä kertoo sen varhaisesta merkityksestä alueella. Seurakunnallisesti Piippola itsenäistyi vuonna 1845. 

Piippola sai nimensä varhaisilta asukkailtaan. Nimi on tullut suurimman talon ja suvun Piipon mukaan.  Nimi vakiintui käyttöön 1500-luvun loppupuolella. 

Piippolan kunta perustettiin vuonna 1865 ja se lakkautettiin vuonna 2009, jolloin se yhdistyi Pulkkilaan, Kestilään ja Rantsilaan muodostaen Siikalatvan kunnan. 

Alueen kulttuurihistoriaan kuuluu muun muassa yli 250 vuotta vanha Piippolan pappila, Viitainaho, joka on yksi maamme vanhimmista pappiloista. Piippolan alueella sijaitsee myös mielenkiintoinen maantieteellinen kohde: Suomen keskipiste. 

Suomen keskipisteen merkki pystytettiin vuonna 1958 Leskelän kylään valtatie 4:n varteen. Pihapiirissä sijaitsee myös Kairanmaatalo, jonka alueella komeilee keskipisteen maamerkki, Suomi 100 – juhlavuoden muistomerkki teos Maannapa sekä kirjailija Pentti Haanpään muistopatsas Isännät ja isäntien varjot. 

Piippola tunnetaan lisäksi suomalaisessa kansanperinteessä. Se esiintyy tutussa lastenlaulussa ”Piippolan vaarilla oli talo”. Tämä on osaltaan vahvistanut Piippolan mielikuvaa perinteisenä suomalaisena maaseutupaikkana jo sukupolvien ajan. 

Vuoden 2024 lopulla alueella arvioidaan asuvan noin 525 asukasta. 

Tämän oven väritys pohjautuu Piippolan kunnan vaakunaan.

Vaakunan aihe sudenhammaskoroisine lakioineen ja kuokanterineen viittaa korvenraivaukseen, jossa erämaat raivattiin viljelysmaiksi.