Rantsilan nimen vanha kirjoitusmuoto Frantsila juontaa juurensa Frans Eerikinpojasta (1520–1576) ja hänen talostaan, joka oli yksi alueen varhaisimmista talonpoikaistiloista. 1500-luvun puolivälin tienoilla Siikajoen varrelle syntynyt asutus kasvoi vähitellen kirkonkyläksi ja maatalousyhteisöksi. Elämää on täällä aina ohjannut ympäristö: jokilaakso, pellot ja suot maisemoivat Rantsilaa yhä ja luovat kylälle tunnistettavan ilmeen. 

Rantsila tunnetaan patsaspitäjänä. 1980–90-lukujen taitteessa kansalaisopiston ryhmissä valmistettiin useita Rantsilan historiaan ja paikalliseen perinteeseen liittyviä patsaita, jotka on sijoitettu kylälle kaikkien nähtäväksi. Yksi niistä esittää Christfried Gananderia, joka toimi 1700-luvulla Rantsilassa kappalaisena. Ganander tunnetaan suomen kielen sanakirjatyöstään sekä kansanuskoa ja kansanperinnettä käsittelevästä teoksestaan Mythologia Fennica. 

Rantsilan 1700-luvulla rakennettu puukirkko on kylän keskeisiä maamerkkejä. Sen sisätiloja koristavat Mikael Toppeliuksen maalaukset. Kirkko sijaitsee Rantsilan raitilla, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Raitin varren rakennukset ovat pääosin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta ja kertovat kylän pitkästä historiasta. Nykyään Rantsilassa toimii useita aktiivisia yhdistyksiä ja yhteisöjä. Ne tarjoavat asukkaille harrastusmahdollisuuksia, yhteistä tekemistä ja pitävät elävänä paikallisia perinteitä. 

Tämän oven väritys pohjautuu Rantsilan kunnan vaakunaan. Vaakunan “toivon tähti” symboloi uskoa tulevaisuuteen. Vaikka vaakuna jäi epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi vuonna 2009, kun Rantsila yhdistyi Kestilän, Piippolan ja Pulkkilan kanssa Siikalatvan kunnaksi, se elää yhä osana ”ranttista” identiteettiä.