Sinisen oveni kipinä ja synty
Kuuma kesä ja tein töitä Vaasan saaristoon, Fingrundetiin. Sijoitin veistoksiani kauimmaiselle korkealle kalliolle saaren toiselle puolelle ja liimasin ne varmuuden vuoksi kiviin kiinni kun mereltä tuuli voimakkaasti. Sieltä ne näkyivät veneilijöillekin. Yövyttiin saarella ja aamukahvit juotiin pienessä vierastalossa. Ja se ovi, se oli minulle iso yllätys siellä tuulisella saarella, ovi joka toi ei mistään ja vei ei mihinkään. Tiesin heti ensinäkemältä että tämä ei jää tähän, joskus minulla tulee olemaan minunnäköinen ovi ja nyt se on totta.

Saarella oli Pietarsaarelaisten taideopiskelijoiden polku jonka varrella oli muitakin teoksia mutta ne eivät jääneet niin vahvasti mieleeni. Mutta siellä se oli kalliolla harmaantunut tuulen ja sateen huuhtoma ovi keskellä polkua. OVI piti aukaista ja mennä sisään ei minnekään. Jatkaa matkaa sulkien ovi perässään. Mieleeni tuli ajatus että joskus on vain ovi, josta on rohkeasti mentävä sisään saadakseen selville mitä takana on. Harmaan oven takana oli kallio joka jatkui ja hyvä tunnelma jäi vahvasti minuun. Ei mitään rajaa ja mielessä suuret pilvilinnat. Toisin kuin hän joka meni sivusta, ovea avaamatta ja hän kysyi, m i t ä siella oli. Itselleni jäi hyvä muisto joka hymähtäen nousee joskus mieleen.

Kerron tästä oveni syntymän juurista koska kotitalostani minulla ei ole kovin yhtenäisiä tietoja menneestä. Talon ja pihan nimi on P A J A P E L T O siitä syystä että täällä on joskus asunut seppä. Tämä on juuri tämän sinisen oven tarina.

Kuuleman mukaan sininen karkottaa kärpäset ja tuhmat pois, siispä astu sisään ovesta, olet kelpo ihminen. Jos ovi on oikeen hyvällä tuulella se toivottaa sinut tervetulleeksi. Jos ovi on mietteissään se ei puhu mitään mutta on hyvillään että tulit. Postilaatikosta löydät kirjan johon voit kirjoittaa
nimesi ja omat mietteesi.

Sinisen oven pihaväki kiittää käynnistä. Tule vaikka uudelleen.

Keramiikka- ja kuvataiteilija
Maija Kantanen

Rakennus ja tekniikka
Esko Huovinen